maanantai 30. maaliskuuta 2020

Kun muutakaan ei voi, KK

Maaliskuun loppu ja kevät on mitä parhaimmillaan.
Vaikka Korona rajoittaakin elämistä, etenkin Etelä-Suomessa, niin täällä napapiirin paremmalla puolella on onneksi vielä lunta ja luonto lähellä!

Tässä talven aikana olen pohtinut metsäsuksien ja liukulumikenkien väliltä. Kerran kokeiltuani liukulumikenkiä olin myyty, joten nyt olen yhden parin erittäin onnellinen omistaja. 

Minä ja ystäväni Reetta lähdettiin hiihtelemään taikka oikeastaan liukulumikenkäilemään. Vaikkei keliä katsottu etukäteen niin jälleen kerran meille sattui mitä mainioin aurinkoinen sää.




Suuntana oli jonnekin tunturin alueelle. Jätettiin auto tupien tienoille. Laitettiin Oac:it jalkaan ja lähdettiin liikkeelle.
Tietenkin Mörö oli matkassa. Koska #saamaton eli allekirjoittanut ei ole saanut siitä varmaksi kutsulla TÄNNE, niin olen hankkinut sille fleksin, joka todella helpottaa mun elämää suksien ja puitten kanssa.

Tänä talvena olen vain kerran käynyt Ruuhitunturilla niin päätettiin kävästä siellä. Ylöspäin meno oli oikeinkin sujuvaa koska oli kantohanki.

Huipulla hieman tuuleskeli mutta maisemat oli komeat.

Alaspäin tulo olikin sitten aivan eri luokkaa, koska minä ja sukset ollaan yleensä aivan eri mieltä alamäistä. 
Evästauko kuuluu aina retkiin tällä kertaa oli kuumaa mehua ja juustomeetwurstivoileipää


Evästaukoon asti Mörö oli mulla kiinni mutta se ja em.taidot on oikeasti aika hazardi yhdistelmä. Päästin sen sitten vapaaksi ja nätisti se juoksikin kun ei ollut kelkkoja tai hiihtäjiä lähettyvillä.

Päästiin alas ja totesin, että jos on liian jyrkkä alamäki niin niillä liukulumikengillä voi peruuttaa.
Ei jännitä yhtään niin paljon kun karvat ottaa vastaan. Video ko. toteutuksesta löytyy @graylinggirl instagramista.




En ymmärrä miten luonnossa liikkuminen voi piristää niin paljon! Se on käsittämätön energiamäärä mitä minä saan luonnosta. Kokeilkaa ihmeessä! Varoitan, että siihen voi jäädä oikeasti koukkuun.

Hiihdettiin puistolle josta ystävällisesti saatiin kyyti takaisin autolle, Kiitos kuskille!

Kannatti taas kerran lähteä seikkailemaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tuntsan erämaa

Keskiviikkona 8.4 mun Toyota starttasi ensimmäistä kertaa kohti Tuntsan erämaa-aluetta. Retkikuntaamme kuului minun lisäksi Reetta ja...