Yksi Pieni Seikkailu: kesäkuuta 2019

Tuli semmonen ahaa elämys tässä yksi ilta, että elämä on yhtä pientä tai suurta seikkailua, joten päätin jatkaa tämän blogin kirjoittamista...

Viime keväänä päätimme Sarin ja Jeminan kanssa lähteä jonnekkin reissuun, vaihtoehtoja oli monta Suomessa on niin monta paikkaa mitä pitäisi nähdä joten päätöksen teko ei ollut helppoa. Päädyimme loppujen lopuksi Helvetinjärven kansallispuistoon, mikä oli minusta ihan nappi valinta. Olemme tällä samalla porukalla reissanneet paljon mutta yleensä napapiirin pohjois puolella. Ajan kohta oli 3-6.6 joten Käsivarteen se olisi ollut hieman liian aikaista. Omasta puolesta oli ihan super siistiä päästä metsään puitten keskelle kävelemään, siitä on todella pitkä aika kun viimeksi olen etelä-Suomessa vaeltanut ja koirani ei ikinä.

Lähtö tapahtui 3.6 maanantaina, olin pakannut omalle reissulle kotona muutama viikko aikaisemmin, elämässä kun on aina pari pientä muuttujaa niin, olin unohanut ja toisaalta en jaksanut ihan kaikkia tavaroita raahata kotoota asti mukaan, kun kerran pystyin lainaamaan ystäviltänikin. Paitsi makuupussin, koska se on mulle vähän kuin pikkupöksyt en lainaa kuin äärimmäisessä hätätapauksessa.

Koirien herkkujen pakkaus

Uusi istuin alusta

Ryhmä: Tunturi etanat

Jemina, Sari ja Minä sekä karva kaverit Rocky, Rommi ja Äijä

Valmiina lähtöön

Lähdettiin Hyvinkäältä ajamaan kohti Ruovettä.

Matka taittui kesäisissä tunnelmissa.

Nautin tämän vuoden ensimmäisen jäätelötötterön. Matka taittui kolmessa tunnissa lähtö paikalle.

Kesä ja jäätelö

Äijä tunki itsensä kiinni ilmastointiin

Perillä ja pakattiin yhteiset tavarat rinkkoihin ja lähdettiin kävelemään.

Mitä kaikkea sinne rinkkoihin mahtuikaan

Eikä olla otettu vielä askeltakaan

Olimmehan Helvetinjärven kansallispuistossa niin pitihän se ensimmäisenä käydä katsomassa, Helvetinkolu.

Olihan se ihan mielettömän näköinen paikka, ihan kylmät väreet kävi selkäpiissä.

Kävimme myös päivätupaa katsomassa, mikä oli sympaattisen näköinen.

Sieltä suunnattiin kohti ensimmäistä yö paikkaa, matkaa kertyi noin 5 km. Ainut päivä, jolloin hieman satoi.
Matkalla tuuli jolloin puut lauloivat, Olin niin unohtanut miltä tuulen humina metsässä kuulostaa. Matka taittui aika nopeasti ja kivuttomasti.

Ensimmäisen leirin pystytimme Luomajärvelle. Ihan kiva paikka. :) Siellä oli vain yksi yksinäinen retkeilijä meidän lisäksi.

Oma makuupaikka

Mä nukuin riippumatossa, Sari ja Jemina jakoivat teltan. Riippumaton valitsin sen takia, koska täällä oli puita mihin sen virittää. Loistava valinta olikin ja hyvät yö unet turvattu.

Leiri

Rommilla oli sääski paita

Maisemat yöllä riippumatosta

Aamulla ei todellakaan pidetty kiirettä vaan syötiin aamupala ja otettiin löysästi. Sari ehti tehdä myös mulle parhaan vaelluskampauksenkin.

Metsäletti

Hiukset ei valu silmille

Toisen päivän määränpäänä oli Ruokejärvi. Eli matkaa tulisi noin 13 km, riippuen reitistä.

Lähdössä

Joko mennään

Ensimmäinen osuus oli helppoa kävelemistä

Ensimmäisellä taukopaikalla oli pakko vähentää vaatetusta.

Meidän tallaama reitti oli osaksi aika hidas kulkuista, koska siihen oli kaatunut puita. Niitten ylittäminen rinkan ja koiran kanssa, joka on hihnassa tuotti välillä vähän haasteita.

Tunnustan eihän ne ihan koko ajan hihnassa olleet

Reitin tarkistus

Koska metsä agility on itse kullekkin kulkijalle uuvuttavaa ja nälkä yllättää. Pidimme lounas tauon ennen ensimmäistä tie pätkää.

Some tauko

Mieletön paikka tämäkin

Tietä oli muutaman kilometrin verran, joka meni jalkoja säästävin ja matkaa edistävin askelin.

Mörkö

Seuraava tauko olikin Ruokkeenharjulla, jossa oli vanhoja rakennuksia. Semmoinen pihapiiri, että jos seinät osaisivat puhua, niin minä ainakin olisin halunnut kuunnella niiden juttuja.

Yksi syy miksi juuri siellä pidettiin tauko, oli se että siellä oli kaivo.

Äijästä on tullut sen verran choco ettei mitkä tahansa lätäköt kelpaa juoma paikaksi. Kirkas , kylmä kaivovesi maistui

Palattiin jälleen polulle. Viimeiset kolme kilometriä. Hieman hazardia välillä noitten koirien kanssa. Yksi juoksee edes takaisin, eikä siinä mitään mutta kun polku on kapea ja koiralla reppu selässä ja vauhtia riittää niin välillä tuli kunnon töytäisyjä jalkoihin. Toisen intohimona on keppi ja kantaa sitä ja asettaa jalkojen juureen aina rasittavuuteen asti. Kolmas ei liiku yhtään ylimääräistä askelta ja lyllertää omaan tahtiin eteenpäin. Jeminan sanoin " toi hihna on Äijällä pelkkä vitsi.." mutta solidaarisuuden takia hihnaa käytettiin, aina välillä...

Suo kävelyä

Hieman alkoi jo kamera painamaan viimeisellä kilometrillä.

Jäkälää

Leiri paikalle päästyämme ensimmäinen asia oli, että pakko päästä uimaan! Myös koirat, jopa Äijä. Joka ei sinne veteen mene vapaa ehtoisesti.

Rocky ja Rommi uinti hommissa, Rockyn suurinta hauskuutta on hakea keppi järvestä

Uitan koiraa

Otin illalla riskin enkä laittanut tarppia, ja se kannatti. Mitkä maisemat ja valot oli yöllä ennen kuin sulki silmät. Aamulla tiainen istui tuossa hyttysverkon narulla ja yritin vaivihkaa saada puhelimen esille, että olisi saanut kuvan mutta juuri silloin se lennähti pois.

Tyyni ilta

Vaelluksella ruoka hifisteltiin eli ei mitään perus pussiruokia ja jokaiselle päivällisellä on aina pakollinen jälkkäri! Tästä ISO KIITOS Sarille, joka suunnitteli, osti, kuivatti ja pakkasi meidän ruokatarpeet!!!! :)

Elikkä päivällinen oli Kanafetapestopasta ja jälkkärinä munkkeja, kaikki kokattuna trangialla.

Seuraavana aamuna herättiin siihen kun metsähallituksen reippaat työmiehet tulivat kahvitauolle sekä puusavottaan. Siis klo oli silloin vasta puoli 10.
Meillä ei todellakaan ollut mikään timanttiperse vaellus, jolloin lähdettäisiin liikenteeseen ennen kuin aamukaste laskeutuu, näin olen kuullut. Joka tapauksessa aamupalan jälkeen lähdettiin liikkeelle. Puin hieman kevyemmät varusteet kuin kahtena edellisenä päivänä.

Ensin polkua pitkin, sitten hieman tietä, josta siirryimme vähän käytetylle metsäautotielle. Tänä päivänä on saanut nauraa koirille ihan räkänä. Koirille tsemppinä You can do it! Pörriäiset, muurahaiset, keppi leikittömyys, matkanteko ylipäätänsä. " Kyllä te pojat selviitte..."

Piiitkän lounas tauon pidimme Haukihiedassa. Mahtava hiekkaranta. Niin lämmintä ei ollut että olisi pitänyt mennä uimaan... tai sitten vesi oli niin kylmää, että uskaltauduin vain kahlailemaan. Koirat uitettiin enemmän tai vähemmän kantamalla.

Uitettu koira

Todellakin kuumuus vie voimat. Syötiin taas hyvin! Yö paikalle lähdettäessä käytiin täyttämässä pullot kaivovedellä.

Ranta joogaa ja Rocky vanha fotobombaaja

Kaivo, taas jälleen kylmää raikasta vettä

Viimeisellä pätkällä oli helppoa polkua, jos ei maaston korkeus erot haittaa.

Pysähdyttiin Myllylahden näköalapaikalla

Suvi-ilta, tyyni järvi, sen Suomalaisempaa maisemaa on hankala hakea.

Niin kaunista

Hilla kukkii jo

Leiripaikka oli Iso Ruokejärvellä. Siellä oli meidän kanssa yhtä aikaa muitakin vaellus porukoita, teltta paikkojakin oli, niin ei käynyt ahtaaksi.

Laituri ja jalkakylpy, kuinka luksusta!

Jump

Päivälliseksi kanariisi homejuusto juttu ja jälkkäriksi lettuja. Kaura lettuja, jotka eivät olleet niin helppoja tehdä mitä voisi luulla. Ohjeen mukaan tehtiin vaikka erällä olisi riittänyt vähempikin vesi määrä taikinaan. Laitoimme yhden pussipuuron sinne sekaan, se toimi ja pienen harjotuksen jälkeen niistä tuli ihan letun näkösiä ja makusia.

Ruoka ainekset

Ruoan laitto on vain ja ainoastaan kivaa erällä

Lopputulos

Versio 1

Muutaman letun jälkeen

Mansikkahillo kruunaa kaiken

Niin tyyni

Mikä tuoksu

Illala vähän vastusti, ensin Jeminalle iski nestehukka, onneksi siitä selvittiin ja hetkeä myöhemmin, loppuivat kaasut. Ei siinä sitten muu auttanut kuin tehdä tulet ja alkaa vettä keittelemään, ettei aamulla tarvitse herätä jumalattoman aikasin, vaikka oikeasti aikasin piti herätäkkin.

Heti aamusta oli reissun kuumin päivä

Aamuapalalla väliapalakeksiä ja kuppikuumaa oli hyvää. Viimeisen päivän matka oli noin 5 km autolle. Ylämäkeä ja alamäkeä ja portaita. Elikkä hyvää peppu treeniä.

Taukopaikalla oli ihan muutama sääski. Muutenkin olihan niitä reissulla jonkunkin verran muttei niin paljoa, että olisi ahdistanut.

Päivän paras oli puun alittaminen rinkka selässä, tyyli vapaa.

Viimeiset pitkospuut

Ryhmäkuva autolla.

Tunturietanat

Olimme jo täällä asti niin kävimme vielä katsomassa Torisevaa, komiat oli nämäkin kalliot

Pahoittelut tässä vaiheessa, etten edelleenkään ole mikään kirjoittaja tyyppi. Hih. tai oikeastaan en edes ole. Tälle vaellukselle päätin ottaa kameran kantoon niin, että se on heti saatavilla tunnen itseni sen verran hyvin ettei niitä kuvia muuten olisikaan tullut otettua. Ja kun niitä ottaa paljon, niin tuurilla voi tulla joku hyväkin.

Lopuksi vielä muutamia kuvia