Lännestä Itään- On the Road

Kesä on niin lyhyt niin miksi sitä sitten jäisi neljän seinän sisälle vaan istuskelemaan… Mörö on

vielä sen verran pieni niin kilometrejä ei voi kartuttaa vielä kävellen vaan lähdin sitten muulla

tavalla seikkailemaan… Eli se perinteinen road trip.

Onneksi autoon voi pakata paljon tavaraa niin jäi se minun kassialmailu hieman vähemmälle…

Me lähdettiin ajaa maanantaina poikien kanssa kohti Inaria, onneksi ilma oli sopivan viileä niin

koirillakin oli mukavat oltavat. Koko matkan pelastus oli pennulla puruluu, jota se jaksoi järsiä tai

sitten nukkui. Äijä kun on jo niin kokenut matkustaja  

tiesin ettei sen kanssa tulisi ongelmia.

Omaksi viihdykkeeksi löysin hyllyn perukoilta cd-boksin missä oli teiniaikojen kuunnelluimmat

biisit. Oi että mitä helmiä sieltä löytyi, sekä niitä kappaleita joita ei välttämättä olisi edes halunnut

muistaa saati sitten kuulla…

Ajoin Muonion kautta Leville ja siitä jatkoin Pokan tietä aina Repojoelle asti. Siinä vietettiin

ensimmäinen yö. Tavoitteenahan oli viettää yksi yö autossa, koska semmoista en muista vielä

koskaan tehneeni. Se oli sitten hieman säätämistä. En tietenkään ollut katsonut, että kun penkit

kaataa niin eihän se ole kontin kanssa samassa tasossa vaan joutui aavistuksen säätämään sitä

miten siellä nukkui. Onneksi rinkasta sai hyvän ja tasaisen lisän siihen auton penkin jatkoksi. Äijälle

ja Möröllekin sain mukavat nukkumapaikat tehtyä.

Ehkei se kuitenkaan ollut maailman mukavin paikka nukkua vaikka jonkun tunnin saikin

ummistettua silmiä.

Aamulla jatkettiin matkaa Inariin. Ennen kuin saavuin siihen ihan kylälle tuli todella omituinen

tunne, ihan kuin olisi ajanut kotiin. Se oli aika hämmentävää.

Pysähdyin Jäniskoskelle, halusin käyttää molemmat pojat siinä sillalla. Sitä sosiaalistamista pikku

koiralle ja aamulenkki isommalle.

Sieltä menimme ystäväni luokse aamupalalle, tässä on ihan pakko mainita, että Tytillä on

maailman parhaat aamupalat aina tarjolla.

 Me lähdettiin käymään Tytin ja Saulin kanssa Kruununtuvan autiotuvalla.

Autolla ajettiin jonkun matkaa ja jätettiin se parkkiin. Siitä ensin käveltiin metsätietä pitkin joka

muuttui poluksi. Matkalla sinne oli mahtavia keloja, joista osa täytyi tietenkin ikuistaa.

Kruununtupa oli oikeen sympaattinen autiotupa ja erittäin siisti. Ulkona me tulisteltiin, paistettiin

makkaraa ja juotiin teetä. Paras tapa viettää päivää, luonnossa. Koiratkin jaksoivat hyvin kävellä.

Äijä omaan tahtiinsa ja Mörö viipotti menemään, hyvin sekin pysyi meidän tahdissa. Möröstä on

ilmennyt ihan uusi puoli, se tykkää hilloista, saattoi syödä jonkun sangon pohjan tyhjäksi niistä.

Autolla meitä odotti yllätys, suklaata ja koirille tikkuja.

Kämpille palattua syötiin ja sitten pääsin vielä rantasaunaan. Löylyt olivat ykkösluokkaa ja

uskaltauduin jopa Inarinjärveen uimaan.

Keskiviikkoaamuna (mahtavan aamupalan jälkeen ) lähdin etelään päin. Kävin juomassa

munkkikahvit Kaunispään huipulla, sitten sieltä ajoin Sodankylään ja käännyin kohti Kemijärveä.

Pysähdyin matkalla Pelkosenniemessä, niin symppis K-kauppa ja niin symppis myyjä. Tietenkin

oli pakko ostaa mansikoita.

Se kylä oli muutenkin tosi komean näköinen punasine hirsitaloineen. Siitä jatkoin Kemijärven ohi

Sallaan. Eli in the middle of nowhere.

Sallatunturin huipulla on tämä kyltti ja aitona turistina oli ihan pakko kiivetä sinne poikien kanssa

ottamaan siitä kuva. On sielläkin hienot maisemat. Huipulta näkyy ihan älyttömän kauas. Ihan

käsittämättömän hienoa.

Olin saanut hyvän vinkin mihin kannattaisi mennä yöksi ja sinne me poikien kanssa suunnattiinkin.

Siis metsään telttailemaan. Saatiin poikien kanssa nukkua taas viiden tähden majoituksessa.

 Poikien kanssa tulisteltiin illalla (niin siistiä kun on oikeasti tulipuita eikä niitä tarvitse lähteä kaukaa

keräilemään) Mörölle ensimmäinen kerta kun oli tulen kanssa tekemisissä, oli aika jännittävää ja

samalla hyvin kiinnostavaa. Äijäkin vietti synttärinsä siellä. Yö oli aika viileä mutta hyvin me poikien

kanssa nukuttiin. Erilainen paikka missä viimeaikoina on pyörinyt muttei hassumpi.

Seuraavana päivänä suuntasin kohti kotia, koska aikataulut…

Pysähdyin Kyläkauppa Kelloniemeen, suosittelen kaikille. Yksi Helmi.

Ajatuksena oli ensin ajaa Rovaniemen kautta kotiin mutta päätin sitten käydäkin pikamutkan

Pyhällä niin ajoin samaan reittiä takaisin Sodankylään (Pyhällä oli tosi paljon ihmisiä, hui). 

Pieni

lenkki tehtiin mutta matkaa oli vielä nieltävänä joten ei me siellä sen kauempaa oltu.

Siitä sitten kohti Kilpisjärveä… Kilometrejä kertyi vähän alta 1400 km, ensimmäisen kerran ajoin

yksin niin paljon…

Monta paikkaa jäi näkemättä mutta edelleenkin matkailu avartaa, ei tämä Kilpisjärvi ole Lapin

ainoa paikka missä on komeat maisemat vaikka jylhät maisemat onkin.

Seuraavaa seikkailua en ole vielä suunnitellut, mitähän mahtaa olla tulossa…

Kiitos kaikille! Tyypit teki mun reissusta niin ihanan <3 
Ja hei ISO Kiitos Tytti mahtavista kuvista joita sain tässäkin käyttää! Sinä ja kamera, mikä yhtälö!!

Eksytäänhän Elokuuhun...

Ensimmäinen yö

Mörö on Suomenlapinkoira,

 samasta kennelistä josta Äijäkin on. Mörö muutti Kilpisjärvelle 7-viikkoisena ja tässä pennussa riittää vauhtia ja asennetta. 

Mörö laittaa nykyään Äijäänkin

mukavasti vauhtia eli Äijän löhöilypäivät on toistaiseksi takana päin.

Tunnollisena koiran omistajana olen minäkin jonkun opuksen ja infon lukenut kuinka koiria pitäisi

kouluttaa ja kaikissa sanotaan, että pentu pitää sosiaalistaa erilaisille asioille. Mörökin tulee

olemaan elämänsä aikana paljon maastossa, päätin kun semmoinen hyvä ajankohta tuli niin

lähdetään kokeilemaan telttailua. Eli Mörön ensimmäinen telttaretki tehtiin kun herra oli vähän

reilu 8 viikkoa vanha.

Päätin lähteä Muotkatakalle koska se on tarpeeksi kaukana ollakseen tosi lähellä. Harvemmin

siellä törmää kehenkään ja sieltä sitäpaitsi avautuu yksi parhaimmista maisemista Kilpisjärvellä. Eli

lyhyesti tämä sama sanottuna me lähdettiin takapihalle telttailemaan.

Pakkasin teltan ja muut vermeet ja Äijä sai vanhempana luvan kantaa molempien poikien ruoat

omassa repussaan.

Jätin auton Muotkatakan parkkipaikalle ja lähdin siitä kävelemään eteenpäin. Varsinaista paikkaa

minne haluan mennä, en ollut katsonut kartasta vaan ajattelin pysähtyä kun tuntuu siltä, että tässä

on juuri sopiva telttapaikka ja semmoinen löytyikin kohtuullisen kävelymatkan päästä.

Voi Mörö kun sille sai nauraa, sillä ei ole vielä kamalasti tuota maavaraa niin vaivaiskoivikko tuotti

hieman haasteita etenemisessä, toisaalta hyvää koulutusta siihen miltä jokivarren pajukossa

kävely tuntuu vaikka olisikin sitten hieman isompi koira.

Toinen takaa-ajatus tälle reissulle oli se , että Kilpisjärvellä loppui yötönyö eli aurinko laskee.

Halusin sen saada kuvattua.

Rehellisesti minua jännitti miten tuo yö tulisi menemään, kun ei Mörö ole vielä sisäsiistikään ja

ymmärtää kieltoja vielä vähemmän ja aivan kaikkea täytyy kokeilla hampailla.

Löysin sopivan nukkumapaikan, harjoiteltiin myös miten pitää käyttäytyä kun trangiaa käytetään.

Itse nautin kaakaota ja sitten muutamat auringonlaskukuvat sekä pieni iltalenkki ennen

nukkumaan menoa.

Fjällrävenin abisko dome 2:seen menee juuri sopivasti kaksi koiraa ja yksi retkeilijä. Otin tietoisen riskin ja nukuin itse untuvapussissa, pikku naskalihampaat olisivat saattaneet reittää pussini. Äijä ei

turkkinsa ansiosta kesällä tarvitse saati sitten halua yhtään mitään suojaa ja Mörölle minulla oli

toppaliivini jonne käärin sen yöksi.

Vain yhden kerran heräsin yöllä siinä neljän aikaan ja päästin koirat pihalle, se herätys myös

kannatti kun Saana oli aika eeppisen näköinen, pilviviittaan verhoutuneena.

Aamulla herättiin kaikki virkeinä ja siinä perus aamutoimet ja sitten kohti autoa. Ensimmäinen

yhteinen yön yli retki sujui oikein mallikkaasti. Eikä mitään suurempaa hämminkiä tapahtunut vaan

uusia kokemuksia.


Ainakin näitten kahden karvaisen kaverin kanssa tulee varmasti useasti seikkailtua jatkossakin...