Ensimmäinen yö

Mörö on Suomenlapinkoira,

 samasta kennelistä josta Äijäkin on. Mörö muutti Kilpisjärvelle 7-viikkoisena ja tässä pennussa riittää vauhtia ja asennetta. 

Mörö laittaa nykyään Äijäänkin

mukavasti vauhtia eli Äijän löhöilypäivät on toistaiseksi takana päin.

Tunnollisena koiran omistajana olen minäkin jonkun opuksen ja infon lukenut kuinka koiria pitäisi

kouluttaa ja kaikissa sanotaan, että pentu pitää sosiaalistaa erilaisille asioille. Mörökin tulee

olemaan elämänsä aikana paljon maastossa, päätin kun semmoinen hyvä ajankohta tuli niin

lähdetään kokeilemaan telttailua. Eli Mörön ensimmäinen telttaretki tehtiin kun herra oli vähän

reilu 8 viikkoa vanha.

Päätin lähteä Muotkatakalle koska se on tarpeeksi kaukana ollakseen tosi lähellä. Harvemmin

siellä törmää kehenkään ja sieltä sitäpaitsi avautuu yksi parhaimmista maisemista Kilpisjärvellä. Eli

lyhyesti tämä sama sanottuna me lähdettiin takapihalle telttailemaan.

Pakkasin teltan ja muut vermeet ja Äijä sai vanhempana luvan kantaa molempien poikien ruoat

omassa repussaan.

Jätin auton Muotkatakan parkkipaikalle ja lähdin siitä kävelemään eteenpäin. Varsinaista paikkaa

minne haluan mennä, en ollut katsonut kartasta vaan ajattelin pysähtyä kun tuntuu siltä, että tässä

on juuri sopiva telttapaikka ja semmoinen löytyikin kohtuullisen kävelymatkan päästä.

Voi Mörö kun sille sai nauraa, sillä ei ole vielä kamalasti tuota maavaraa niin vaivaiskoivikko tuotti

hieman haasteita etenemisessä, toisaalta hyvää koulutusta siihen miltä jokivarren pajukossa

kävely tuntuu vaikka olisikin sitten hieman isompi koira.

Toinen takaa-ajatus tälle reissulle oli se , että Kilpisjärvellä loppui yötönyö eli aurinko laskee.

Halusin sen saada kuvattua.

Rehellisesti minua jännitti miten tuo yö tulisi menemään, kun ei Mörö ole vielä sisäsiistikään ja

ymmärtää kieltoja vielä vähemmän ja aivan kaikkea täytyy kokeilla hampailla.

Löysin sopivan nukkumapaikan, harjoiteltiin myös miten pitää käyttäytyä kun trangiaa käytetään.

Itse nautin kaakaota ja sitten muutamat auringonlaskukuvat sekä pieni iltalenkki ennen

nukkumaan menoa.

Fjällrävenin abisko dome 2:seen menee juuri sopivasti kaksi koiraa ja yksi retkeilijä. Otin tietoisen riskin ja nukuin itse untuvapussissa, pikku naskalihampaat olisivat saattaneet reittää pussini. Äijä ei

turkkinsa ansiosta kesällä tarvitse saati sitten halua yhtään mitään suojaa ja Mörölle minulla oli

toppaliivini jonne käärin sen yöksi.

Vain yhden kerran heräsin yöllä siinä neljän aikaan ja päästin koirat pihalle, se herätys myös

kannatti kun Saana oli aika eeppisen näköinen, pilviviittaan verhoutuneena.

Aamulla herättiin kaikki virkeinä ja siinä perus aamutoimet ja sitten kohti autoa. Ensimmäinen

yhteinen yön yli retki sujui oikein mallikkaasti. Eikä mitään suurempaa hämminkiä tapahtunut vaan

uusia kokemuksia.


Ainakin näitten kahden karvaisen kaverin kanssa tulee varmasti useasti seikkailtua jatkossakin...